Talvivaellus on loistava tapa kokea luonto uudenlaisessa elementissä. Metsät, kalliot ja järvet näyttävät lumi- ja jääpeitteiden alla huomattavan erilaisilta kuin sulan maan aikaan. Talvivaelluksen hyvänä puolena on se, että talvella ei tarvitse myöskään pelätä hyttysiä tai punkkeja.
Talvinen vaellusharrastus on usein luontevinta aloittaa päiväretkillä. Päiväretkillä mukaan ei tarvitse välttämättä sopivien ulkoiluvaatteiden lisäksi mitään ylimääräisiä varusteita. Ulkoiluvaatteiden valintaan kannattaa kuitenkin panostaa.
Talvisissa olosuhteissa kannattaa suosia kerrospukeutumista, joka muodostuu ihonmyötäisestä aluskerrastosta, mahdollisesta välikerrastosta sekä päällikerrastosta. Hyvänä nyrkkisääntönä vaatetus on sopiva, jos ulos lähtiessä tuntuu hieman viileältä. Silloin liikkuminen lämmittää todennäköisesti juuri sopivasti.
Aluskerrastoja valmistetaan useista eri materiaaleista, mutta merinovilla on vaihtoehdoista yksi parhaista. Merinovilla tuntuu iholla mukavan pehmeältä ja lämmittää myös märkänä, eikä materiaali ala haisemaan edes hikisenä. Merinovillaiset tuotteet ovat kuitenkin varsin hintavia, ja pienemmällä budjetilla myös esimerkiksi polyesterista valmistettu tekninen aluskerrasto ajaa hyvin asiansa.
Välikerrasto on usein tarpeen erityisesti kylmemmillä keleillä, jolloin pelkkä aluskerrasto ja päällikerros eivät ole tarpeeksi lämmin yhdistelmä. Välikerraston materiaaliksi soveltuu erinomaisesti fleece, joka on lämmintä ja hengittävää. Mikäli välikerrastossa on vetoketju, voi sen avulla säädellä lämpöä tehokkaasti. Mikäli liikkuessa tulee kuuma, voi vetoketjua avata enemmän. Fleecen ohella myös villapaidat käyvät välikerrastoiksi.
Miksi merinovilla on ylivoimainen materiaali?
Ylimmäksi kerrokseksi soveltuu säästä riippuen esimerkiksi urheilutakki, soft shell -takki tai kuoritakki. On mahdollista vaeltaa myös toppatakki päällä, mutta ne eivät yleensä hengitä kovin hyvin. Lisäksi liikkuessa tulee helposti muutenkin kuuma toppatakin kanssa, varsinkin mikäli ulkona ei ole kovin kylmä.
Toppatakeilla on silti tärkeä rooli talvivaelluksessa. Mikäli retken aikana haluaa esimerkiksi evästää – tai pysähtyä muuten vain nauttimaan maisemista – kannattaa mukaan napata lämmin taukotakki. Talvivaelluksilla kylmä yllättää pysähtyneen vaeltajan nopeasti, joten on hyvä oppia vetämään lämmin takki päälle heti tauolle pysähdyttäessä.
Riippuu paljolti sääolosuhteista, millainen taukotakki on sopiva valinta. Esimerkiksi suojasäällä kohtuullisen kevytkin untuvainen tai synteettisestä eristeestä valmistettu takki voi hyvin riittää lämmikkeeksi, kun taas lämpötilan laskiessa vaikkapa -25 pakkasasteeseen tarvitaan jo huomattavasti paksumpaa lämmikettä. Untuvatakkien lämpö-painosuhde on yleensä synteettistä materiaalia parempi, mutta kostuessaan untuva menettää herkästi lämmittävyytensä. Synteettinen kuitu puolestaan lämmittää myös märkänä.
Varsinkin suosituimpien kansallispuistojen ja muiden retkeilykohteiden polut ovat usein tamppautuneita ja kuljettavissa pelkillä kengillä myös talvella. Kenkiin voi halutessaan lisätä liukuesteet, jotta esimerkiksi jäisissä rinteissä kävely helpottuu. Mikäli tekee mieli poistua suosituimmilta poluilta, voi eteneminen vaatia lumikenkiä tai retkisuksia.
Yön yli talvisessa luonnossa
Kun talvivaellusta on kokeillut päiväretkillä, tekee helposti mieli lähteä pidemmille vaelluksille, joiden aikana luonnossa yövytään. Silloin vaeltajalta vaaditaan jo enemmän varusteita.
Ensinnäkin mukaan kannattaa ottaa teltta. Teltan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota sen lumikestävyyteen sekä siihen, kuinka monelle ihmiselle teltassa tulee olla tilaa. Telttojen soveltuvuus talviretkeilyyn on usein mainittu tuotekuvauksessa.
Teltan valintaopas - vinkit teltan hankintaan Talvitelttailu: Ohjeet ja vinkit Fjällräven-teltan valintaopas Helsport-teltan valintaopas
Erityisesti Suomen pohjoisemmista kansallis- ja luonnonpuistoista löytyy usein kamiinalla varustettuja autiotupia, joita on mukava käyttää talvisessa retkeilyssä. Vaikka yöpymiseen aikoisi käyttää ensisijaisesti autiotupia, kannattaa oma teltta ottaa silti varmuuden vuoksi mukaan.
Teltan lisäksi majoittumiseen tarvitsee myös tarpeeksi paksun makuupussin. Monet valmistajat seuraavat EN 13537 -standardia, joka antaa viitteellisen tiedon siitä, millaiseen lämpötilaan makuupussi sopii. Comfort-arvo on lämpötila, jossa keskimääräinen nainen nukkuu makuupussissa vielä mukavasti. Limit-arvo on puolestaan sama arvo keskimääräiselle miehelle. Extreme-arvo kertoo, missä lämpötilassa makuupussi suojelee vielä hypotermialta. Esimerkiksi keveän RAB Neutrino 800:n Limit-arvo on -22 pakkasastetta, mikä tekee siitä hyvän valinnan talviretkeilyyn.
Makuupussin lisäksi myös tarpeeksi eristävä makuualusta on tarpeen. Makuupussien eristävyydestä kertoo R-arvo, ja talviretkeilyyn soveltuvilla makuualustoilla kyseisen arvon tulisi olla vähintään viisi.
Sekä trangian kaltaiset spriikeittimet että kaasukeittimet toimivat myös talvella, joskin kaasukeittimien kohdalla kannattaa huomioida käytetyn retkikaasun kylmänkestävyys. Varmin vaihtoehto erittäin kylmiin olosuhteisiin on kuitenkin monipolttoainekeitin, jossa voidaan käyttää polttoaineena myös bensaa. Sopiva vaihtoehto on esimerkiksi Primus OmniLite Ti.
Talvivaelluksella kannattaa ottaa huomioon, että kehon energiantarve kasvaa kylmässä huomattavasti. Siitä syystä ruokaa kannattaa varata mukaan enemmän kuin kesäisin. Myös janon tunne ei välttämättä ole kylmässä yhtä vahva kuin tavallisesti, joten veden juomiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Vettä voi tarvittaessa sulattaa puhtaasta lumesta retkikeittimen avulla, kunhan polttoainetta muistaa varata tarpeeksi mukaan.