Jigaus on heittokalastusta parhaimmillaan


Kalastus by Nina P., 30.07.2018
Tässä kesähelteillä ja lomien pyörisessä monen kalamiehen, -naisen ja -henkilön mieli halajaa kaloja narraamaan ja mikäpä siinä. Monesti jengi kysyy, että mikä olisi nyt se juttu ja miten siihen pääsee käsiksi.

No NYT se juttu voisi olla kaikista luontevimmin ahvenen ja kuhan jigikalastus. Tämä poikkeuksellisen lämmin kesä on lämmittänyt veden myös poikkeuksellisen lämpimäksi, joten täytyy vähän fundeerata kalapaikkaa valitessa, että missä kalat viihtyisivät näillä keleillä.

Mitä tarvitsen lähteäkseni jigaamaan ahventa/ kuhaa?
1) Vapa. Hyvä jigausvapa on siinä mielessä ehdoton, että se omaa juuri sopivan jäykkyyden (vapakin voi olla tunnokas) tähän hommaan ja siihen saa siirrettyä hyvää latausta ja energiaa hyvien heittojen ja uittojen onnistumiseksi. Se, millaisen vavan valitset valikoimastamme on sinällään makuasia johon vaikuttaa kalastajan pituus, makumieltymys ja budjetti.

2) Siima. Koska jigauksessa todella halutaan tuntea, mitä siellä pohjassa tapahtuu on syytä valita staattinen kuitusiima. Staattinen siima ei anna milliäkään periksi, vaan se on hyvin tunnokas siima. Mitä ohuempi siima, sen parempi (kevyet jigit lentää pidemmälle). Kuitusiimoissa on ihan hämmästyttävä vetolujuus, joten siittä se ei tule jäämään kiinni.

Huomioithan, että jigaamisessa monesti viehe siiman päineen ui ja kolhii kivikoissa sun muissa terävissä paikoissa. Tarkasta siis säännöllisesti siiman pään kunto, ja jos ilmenee rispaantumista tai kulumista, nippaa huono osa siimasta pois ja solmi lukkoleikari taas tuoreeseen, ehjään siimaan. HUOM!! Siimanpätkät messiin, etteivät vahingossakaan jää veteen/ rannalle. Tästä oivallinen siimankeräystyökaluJos heittopaikka on kivikon suhteen ihan mahotonta ryskettä, niin kannattaa sittenkin ehkä taipua perukesiimaan. Sillä saadaan myös pikkuhaukien aiheuttamat damaget torjuttua. Perukesiimaksi kannattaa valita metrin pätkä fluorocarbon -siimaa, joka on lähes staattinen. Fluorocarbonissa vaan on aivan käsittämättömän hyvät hankauksenkesto-ominaisuudet ja hyvä vetolujuus.

3) Viehelukko? Lukkoleikari? Peruke? Viehelukko tai lukkoleikari riittää siiman päähän mainiosti, ja se helpotaa keskeisesti vieheen vaihtamista toiseen. Peruketta ei oikeastaan tarvita, ELLEI ole luultavaa, että paikalta voisi narrata myös hauen. Tyypillisessä jigauspaikassa ei ehkä haukia ole odotettavaissa, mutta onhan näitä. Tilanteen mukaan, mutta lähtökohtaisesti leikari riittää.

4) Kela. Mikä tahansa omaan mieleen mukautuva haspelikela on hyvä. Kelan ei tarvitse olla mittava ja maksimaalinen, vaan puhutaan sellaisesta 2000/2500 -kokoluokasta vallan.


Ei ehkä tyylipuhdas jigisetti, mutta nätti se on. Vavan paino, painopiste ja tunnokkuus on sellaisia ominaisuuksia, jossa kuvan Shakespearin Ugly Stick ei oikein pärjää autenttiselle jigivavalle. Mutta: kelpaa kuitenkin tarvittaessa myös jigaukseen, ollen monipuolisena yleishöylänä ihan jees vapa.

Jigin paino?
Noh, perusperiaate on heittää jigi kohteeseen esim. syvänteeseen, jolloin halutaan tietty, että viehe pääsee pohjaan saakka. Pompauttamalla jigiä pohjasta pari kelan kammen pyöräytystä käyttäen saadaan jigi hyppäämään ylöspäin pohjasta ja laskeutumaan takaisin kohti pohjaa. Tämä ärsyttää kalaa ja antaa sille idean tarttua jigiin kiinni. Mitä syvempää kohteessa on, ja jos siinä ilmenee virtausta (en nyt puhu koskista, vaan vaikka salmipaikoista), tai jos on oikein tuulinen päivä, niin kantsuu valita painavampi jigipää. Jos taas syystä tai toisesta kalastusalue on matala/ matalahko, niin valitsee kevyemmän jigipään, jolla on mahdollista pomputtelemmalla saavuttaa mahdollisimman paljon laskeutumis- ja nousuaikaa välivedessä.


Osassa jigipusseissamme on muistinvirkistykseksi hyviä ohjenuoria koon valintaan, kuten tässä myymässämme K.P Stingerin Gamakatsu Round -jigipää/ koukkupussissa.
Jigipäät näet kaikkinensa täältä. Lisäksi hyödyllistä lisätietoa jigipään valintaoppaastamme.


Jigipyrstön valinta
Jigipysrtöjä löytyy monenlaisia. On toukkajigejä, joiden liikkuva osa on väpäjävä sirppimäinen pyrstö, ja sitten on kalajäljitelmiä, jossa pyrstö on joko suora tai hieman pohjaa kohti tilttaava, jolla saadaan yllättävän aidonnäköinen uintiliike aikaiseksi. Sitten on tietty kaikkia ölliäisiä, joita voi olla ihan hauska kokeilla: nymfejä, rapujäljitelmiä jne.


Jigirasiassa on syytä pitää hyvää järjestystä yllä, niin säilyy ottipelit hyvänkuntoisena pitkään.

Olosuhteisiin ja erilaisiin vesiin kannattaa varautua laajalla valikoimalla keskenään erilaisia jigejä. Huomaa jigin säilytyksessä, että eri väriset ja erilaiset jigit on syytä pitää omissa lokeroissaan, jotteivät värjää ja muljaannu keskenään. Hyvä vieheboksi/ boksit ja niiden riittävä määrä säästää lopunviimein ihan riihikuivaa fyffeä, ja on kamat kunnossa aina kun mielii kalaan.

Onko värillä väliä?
Juuei, ja todellakin. Päivän väriä määritellessä täytyy vähän koettaa vaihtoehtoja. Todella karkeana nyrkkisääntönä, josta voi aloittaa on että valitsee kirkkaaseen veteen luonnollisempia värejä ja sameampaan veteen ärsyttävämpiä sävyjä (keltaista, vihreää, oranssia). Nämä vihjeet voivat toimia, tai sitten ei. Henkimaailman hommia ja kärsivällistä kokeilua. Se mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi tänään.



Ottipeli, johon tärppäsi lämpimässä kesämerivedessä. Olosuhteet: auringonlasku, lämmin (18-20°C), sameahko vesi. Ahven nappasi kivikkotörmästä n. 5-6 metrin syvyydestä.

Niin joo. Mihin sitten kannattaa mennä jigaamaan?
Tätä tulikin tuossa sivuttua, että syvänteet on hyviä, penkat, salmet, kohoumat, karit, kivikot. Hyvin pärjää, jos katsoo että missä tulee merkittävää, äkillistä muutosta syvyyskäyrään. Nyt lämpötilan mukaan kannattaa hieman funtsia, että pyrkii tähtäämään kalan olinalueeseen - esim. nyt lämpimimmän harppauskerroksen alle ja jallittaa sieltä. Kun löydät kalaa, löysit kalaa ja sitten sitä tulloo. Veijarit pitää vaan etsiä ensin. Kaikuluotaimesta saattaa olla hyötyä, tai sitten rautaisesta tiedosta / hajusta / selvännäkijänkyvyistä.

Bloggauksen asiantarkastajina ja vinkkaajina kalastusässä Petja kaverinaan Varuste.netin myymäläpiälikkö itte.

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Se on vehkeistä kiinni

Kalavehkeet tekee naisenJotkut kalastaa taidolla, jotkut kalastaa onnella, jotkut kalastaa ihan millä sattuu. Tai no, ei nyt ihan millä sattuu, mutta visuaalisesti silmää miellyttävillä vehkeillä kuitenkin. Lukeudun itse sunnuntaikalastajien porukkaan. Tykkään olla mukana kalassa...