Polttoaineet

Retkeilijän kannalta tärkein polttoaineiden ominaisuuksista on leimahduspiste, jolla tarkoitetaan sitä alinta lämpötilaa, jossa nesteen pinnasta normaali-ilmanpaineeessa erottuu niin paljon höyryä, että se muodostaa syttyvän höyry-ilmaseoksen, kun se saa liekkikosketuksen. Valopetroolilla se on +30°C - +55°C, bensiinillä -25°C - -40°C, butaanilla -60°C, propaanilla -104°C ja spriipohjaisilla polttoaineilla +1°C - +14°C.

Kaasut ovat lämpöarvoltaan ja käyttömukavuudeltaan hyviä polttoaineita retkeilyssä, mutta niiden negatiivinen puoli on korkea höyrystymislämpötila (kiehumispiste). Butaanin höyrystymislämpötila normaalissa ilmanpaineessa on 0, isobutaanin -10 ja propaanin -43 Celsiusta. Kylmänkestävimpiä kaasuja ovat sekoitekaasut. Sekoitekaasut, joissa propaanin osuus on luokkaa 70%, ovat osoittautuneet parhaiksi. Sekoitekaasupullojen butaani ei tulo ulos pullosta pakkasilla, ja jos propaanin osuus nousee, painepullon kestävyys joutuu koetukselle. Retkikeittimessä on hyvä olla esilämmityputki polttoaineelle, jossa neste saadaan höyrystymään kaasuksi keittimen omalla liekillä. Bensiinin ominaisuudet riittävät kovillekkin pakkasille. Retkeillessä talvella on myös muistettava, että polttoaineen kulutus nousee, kun lämpötila laskee. Polttoaineen menekkiin vaikuttavat myös polttoaineen tekniset ominaisuudet.