arvostelut
Varuste.netin leivissä työskennellessä on ilo kuulua kaikenkirjavaan jengiin, jossa on kaikenlaista osaajaa ja Pro-tason vipeltäjää syvyyksistä huipuille ja kaikkialle siitä välimaastosta. Monipuolistaakseni tätä blogia ajattelin, että käyn vähän haastelemassa eri aihealueiden asiantuntijoiden kanssa, jotta saa vähän fiilistuntumaa ja puheenpartta muuhunkin kuin perusulkoilulajeihin ja vedenalaiseen maailmaan.
Kiipeilyä olen kokeillut melkein kaikissa eri muodoissaan, mutta en ole jäänyt pahemmin koukkuun. Ultraurheilusta en oikein perusta, varmaan siksi, etten jaksaisi juosta toistasataa kilometriä tunturia ylös-alas vaikka vähän harjottelisinkin. Mene ja tiedä - keskityn henkilökohtaiseseti mieluummin muihin harrastuksiin.
Ultraurheilussa näin ulkopuolisen silmin viehättää se treenaamisen määrä ja miten kova mentaalinen mielentahto niillä tyypeillä onkaan. Ja kadehdittavan kova kondis.
Menin siis ultraurheiluasiantuntijamme Joonaksen pakeille tiedustelemaan, että miten hän pitää kuntoa yllä ja harjoittelee näillä infernaalisilla helteillä.
Vastaus kuului: "en harjoittele"
Ei siinä. Lahjattomat treenaa ja lahjakkaat lepää helteillä, niin kai se on.
En masentunut tästä odottamattomasta juttuideani torpedoinnista, vaan käännyin ulkokiipeilyasiantuntijamme Eevin puoleen kyselemään, että miten kovat kundit ja kovat mimmit kiipeilee näillä helteillä.
Vastaus kuului: "Ei me oikeen näillä helteillä kiipeillä"
Lohdutukseksi sain hieman selontekoa, että harjoittelu saa jäädä kunnon kuumuudella riippumattoiluun ja ehkäpä oikein kylmään olueeseen.
Jos nyt joku vängällä haluaa tehdä kovan treenin tai käydä kiipeilemässä, niin sen voi tehdä lämpömukavuuden kannalta kohtuuturvallisesti yöllä - vaatii tietty hulluutta ja viitseliäisyyttä. Jos haluaa ottaa mallia niistä kovimmista tekijöistä, niin kannattaa lepäillä riippumatossa ja virkistää itseänsä vaikka uinnilla.
Vai?