Balkan Fever 360 PT.2 : ”Miketi” Tre Kronor ja WhiteOut -keli


Vapaalasku by Petteri J., 22.02.2018


Muistan joitain juhannuksia härmästä, jolloin kokon ääressä on istuttu karvalakki päässä. Aina ei vaan paista. Kolmas päivä Georgian leirillä oli alkamassa, ja ikkunasta ulos katsoessa näkyvyyttä ei ollut juuri metriä enempää.


Menikö tää nyt pitsin nypläämiseksi sitten? Tälle päivälle oltiin sovittu Sergein kanssa ylöspäin könyämistä Miketi -nimisessä kohteessa. Nousua oli luvattu mahollisesti 1500 vertikaalimetriä ja siitä sitten lempeetä pöllyttelyä laakeilla lumikentillä alas. Laskeminen kuulosti mahtavalta! Toi väkisinhiihto ylöspäin ei niinkään, eiliset metrit Araghvetista oli kirkkaana lihasmuistissa kaikkialla kropassa. Aika laihasti oltiin jaksettu illalla venytellä.


Georgialainen ruoka on pääasiallisesti aika superhyvää. Grillilihoja, dumplingseja, hyvii sooseja. Oliko pakko laittaa ihan hulluna suolaa kaikkeen? Rakastan juustoja, mutta on vaan todella vaikee pupeltaa tälleen aamupalalla edamii jossa on 80% suolaa ja loput rasvaa. Ei ihme, että nää paikalliset imailee Saperavii (paikallinen rypälelaatu) aamusta asti. Tällä suolalla janottaa varmasti. Samalla kun huuhtelin kahvilla alas viimeset suolankiteet, tuulenpuuska korjasi pilvet loitommalle. JES! Ei tota nyt aurinkoiseksi voi sanoa, mutta vähän kun se suomen juhannus. PIIP PIIP.. Sergei mesetti että GOOD TO GO!

Sami tyytyväysenä löhtökuopissa. Paketti kasas aikoja sitten. Taustalla kolmen kruunun kaveri vielä säätämässä.


Se ei oo tyhmä joka mokistelee, vaan se joka mokistelee samat setit uudelleen. Edellispäivän rimpuiluista opittiin tätä skitouring-hommaa jonkin verran. Tänään osattiin jo aamulla lyödä skinit lankkujen pohjaan hotellilla lämpimässä. Päivähän alkaa kuitenkin hiihtämällä. Samoin osattiin laittaa noi puikot oikeisiin jalkoihin, ekana päivänä tää ei mennyt ykkösellä. Pikkujuttuja, mutta näihin pikkusäätöihin saa kyllä aamulla menemään yllättävän paljon aikaa, joka on sitten ihanuudesta pois. Itseemme tyytyväisinä paiskittiin Samin kanssa lähtöviivalla yläfemmoja ja otettiin selfieitä, kun mukaan lähteneet länsinaapurin konsultit neuvoivat toinen toisiaan kamojen kasaamisessa. Hyvä tulee.


Päivän könyäminen lähti samantien vähän jyrkempään kulmaan. Korokepalat sai siteistä napsauttaa välittömästi ON- asentoon. Vähemmän jyrkällä tajuttiin sitten tänään siirtyy OFF- asentoon, se meinaan tapahtuu aika helposti toi säätö. Edellispäivänä taisin vetää kutakuinkin koko rinteen korokepalat ylhäällä, vähän kun ois korkkareilla hiihtänyt. Varpaat ihan paskana. Tai siis en mä oo koskaan korkkareilla hiihtänyt, tai kävellyt.. mut..


Senverran kävi viima, että kuoritakkia ei malttanut päältä riisua nousun aikana. Liiallinen ähellyksestä johtuva kosteus poistui näppärästi kuorivaatteissa olevien tuuletusaukkojen kautta. Näkisin tällaiset ominaisuudet suht tarkeinä vaatteissa joita meinaa vastaavissa leikeissä käyttää.


Matka ylöspäin eteni tänään aika helpon tuntuisesti, rennommin. Kaiken puhinan ja ähellyksen väliin pysty myös muodostamaan lauseita, joita kysymys muodossa heiteltiin sitten Tre Kronorin ryhmälle. Olivat kerenneet jonkin verran noita vapaalasku-hommia harrastelemaan ennenkin. Mutta tässä skitouring modessa olivat ihan noviiseja niinku mekin. Ilosia veijareita, yhtä kaikki.


Olivat nämä ruotsin kaverit yllättävän ilosia veijareita myös.


4 Tuntia hiihtämistä ylämäkeen, rennosti tai jäykästi, korokepalalla tai ilman.. pakko myöntää, teki kyllä tehtävänsä. Mitään isompia voitontansseja ei tarvinnut topissa jorailla. Kyllä siinä loppumatkasta alkoi kymmenen vuotta nuoremmat ruottin pojatkin nojaileen sauvoihin. Oltiin noustu kuitenkin vasta 1000m vertikaalia.. se loppu 500 tulis sit siitä ku laskettais puoleenväliin ja könyttäis takasin ylös. Just nyt kiinnosteli kyllä enemmän se alas asti laskeminen, ja palautusjuoma. Hetki lepoo, splitin kyhääminen laudaksi, ja valmiina laskuun. Toi splitin konvertoiminen suksista laudaksi alkoi kanssa meneen suht rivakasti. Sellanen väline kuin sikli todettiin hyväksi apuvälineeksi tässä. Sillä sai raaputeltua näppärästi jää klöntit ja lumet kiinnityspisteiden ja side paikkojen tieltä. Good to Go.

Vauhti Sikli 3mm
Vauhti Sikli 3mm
Captcha$
(2)
FAST Reco2-palautumisjuoma, 900g
FAST Reco2-palautumisjuoma, 900g
Captcha$
(isommissa erissä alk. 20.53 $)
(1)


Skinien viikkaaminenkin alko meneen aika nätisti.


Loivaa, rentoa kurvailua. Ei ihan sitä pehmeintä putikkaa, mutta niin hyvän tuntuista kuitenkin, että hymy oli kyllä suht leveellä. Lautamiehille tää oli mahtavaa. Kun puolvälipaikkeilla palaveerattiin Sergein kanssa takasin ylös hiihtämisestä, käsiä nousi pystyyn tasan kaks. Senverran liekeissä oltiin Samin kanssa laskusta, että oltiin täysin unohdettu se äskienen noususta johtuva väsymys. Jaettiin ryhmä kahtia. Ruotsi lähti lämmittään autoa ja Suomi alkoi könyämisen takas ylöspäin. 400 metrii kerettiin kiipee suht ripeesti. Sitten Sergei alkoi viittomaan että nyt lasketaan, tai ollaan vielä pimeelläkin täällä. So Be it, ois kyllä ollut otsalamput mukana. Tosin laskun loppuosassa oli ollut julman näkösiä ”halkeamia” lumessa, ehkä se ois kiva edettää luonnonvalolla. Tsekkasin että piippari pelitti varmasti ja lumivyöryrepun laukaisukahva oli oikealla paikallaan. Taas mentiin.



Miketin laskupäivä oli varsin miellyttävä kaikin puolin. Edelliseen Araghvetin aurinkoiseen ja lähes tyyneen hiihtopäivään verrattuna kamojen puolesta hieman haasteellisempi. Veikkaan että Latvian Wim Hoffilta ois saattanut jäädä paidatta hiihtämisen ennätys (4 tuntia) tekemättä Miketissä. Haastetta tuotti näkyvyys ja aakeella laakeella kentällä vienosti puhalteleva tuuli, joka ei ollut edes vuoriolosuhteisiin nähden paha. Vaatetus tällaseen hiihtovaellusharrastukseen (niinkuin moniin muihinkin ulkona tapahtuviin talviharrastuksiin) on tietenkin hyvä rakentaa kerrospukeutumisen kautta. Sen verran hikistä puuhaa on toi ylämäkeen hiihtäminen, että se keskimmäinen, lämpöä tuottava vaatekerros on hyvä pitää rehkimisen ajan repussa.


Näin ollen noustessa ja laskiessa päällä oli paksuhko merinovilla-alusasu (pitää ihon kuivana) ja sen päällä vaan kuoriasu (piti viheliäiset tuulenpuuskat loitolla ihosta). Näitten kerrosten välissä pyörivää lämpöä ja kosteutta saa säädeltyä, kuoriasun tuuletusaukkojen kautta. Tästä pukeutumisasiasta vois jeesustella vaikka kuinka. Mikä on se järkevin kerrossetti mihinkin ja milloinkin. Ei nyt jaksa tässä tän enempää :D Tavallaan kannatan tota Wim Hof tyyliä.. ei tarvis miettii.


Näkyvyyden puolesta haastetta aiheutti tietenkin toi pilvinen sää ja täysin valkoinen horisontti. Kaikki näytti more or less valkoselta ja harmaalta, taivas ja maa. Pinnanmuotoja oli suht vaikea hahmottaa ilman aurinkolaseja ja silmät joutui varmasti työskentelemään tukevasti, jopa niin että alkoi jotenkin otsaa jomottaan. Aurinkolasit vaikka ei paista? Kyllä, helpotti. Mukana oli Oakleyn Holbrookit Iridium -linssillä. Aurigossa toimii loistavasti, tähän pilviseen säähän ois käynyt joku enemmän valoa läpi päästävä linssi. Eipä oo tullut pidettyä aurinkolaseja pilvisellä säällä. Muuten toi Holbrook -malli kävi vallan mainiosti tällasen sunnuntaihiihtäjän kakkulaksi. Toimisi varmasti myös loistavasti rinnebaarissa, jos sellaseen joskus kerettäis valosan aikaan.

Laskulaseihin oltiin kuitenkin panostettu ja niihin oli mukana linssejä kaikenlaisiin olosuhteisiin. Onneksi. Tähän säähän toimi vallan mainiosti Oakleyn Hi-Pink Iridium linssi.





Toi Garminin 360 kamera on muuten aivan törkeän hieno vehje!! Toivottavasti saatais myyntiin pian. Kun olin ladannut ton edellisen Araghvetin pätkän juutuupiin, jouduin kattoon sen joku 5 kertaa putkeen. Pyörin kännykän kanssa mun kämpässä aivan kovana. Tolleen kun on ite kokenut päivän ja laskun, sen voi oikeesti elää niin hienosti uudelleen ton kautta. PELKKÄÄ VIITTÄ GARMIN! Aurinkoisena päivänä tehtävä oli 360 kamerrallekin helpompi. Todettakoon tässä että tää Miketin päivä oli valo-olosuhteiltaan vähän haastavampi.










Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vapaalaskijan muistilista

Takamaastossa ja hoidettujen rinteiden ulkopuolella harrastaminen on yhä suositumpaa. Oli harrasteena moottorikelkkailu, vaeltaminen, vapaalasku tai lumikenkäily, on ymmärrettävä olosuhteet ja hankittava riittävää tietoutta ja taitoa toimia myös erikois- ja hätätilanteissa. ...

Leijahiihto: Ostajan opas

Erityisesti syksyisin saamme useita yhteydenottoja leijahiihtoleijan hankintaan liittyen. Onhan ensilumikin tulossa Suomen pohjoisimpiin osiin tavallisesti jo lokakuun kieppeillä - ennemmin tai myöhemmin. Ulkoilun ja retkeilyn suosio on viime aikoina ollut pelkästään kasv...

Balkan Fever 360° PT.3 : ”Kobi” Freeride päivä

”Suulen shiinar ijen” lauleskeltiin onnellisena ala-hissiasemalla . Tänään ei hiihdetä ylämäkeen vaan mennään mukavasti hissillä körötellen. Vaikka toi hiihtovaellus on varsin palkitsevaa ja mukavaa puuhaa, en tiedä oliko mun kropassa yhtään lihasta johon ei olisi sattunut, ja pa...