Sienibingo

Sienestys on mukavaa puuhaa näin alkusyksystä ja kosteahkot kelit ovat saaneet sienet nousemaan kuin sateella konsanaan.

Ennen kun kannetaan sienet kotiin, on ne hyvä tunnistaa. Sienimielisen vasunkantajan on hyvä opetella varmuudella tuntemaan ja tunnistamaan ne sienet, jotka kiinnostavat itseä ravintomielessä ja toisaalta vielä tärkeämpää on tunnistaa ne, joita ei missään tapauksessa kannata prosessoida mässyksi saakka.

Toisaalta tavanomaisen ruokasienestyksen TAI peruskävelylenkin ohessa on mielenkiintoista perehtyä kaikenmaailman tyyppeihin, joita maasta punkeaa esille. Tämän syksyn henkilökohtainen trendilaji metsäretkillä on ollut (suokaa anteeksi, jos joku keksi tämän sanan minua aikaisemmin) Fungaus. Se on vähän niinkuin Bongausta tai Fongausta, mutta sienillä.

Mukaan fungausretkelle on hyvä ainakin ottaa ajantasainen, kattava ja hyvä sienikirja, kamera ja sieniveitsi/ -suti on kanssa ihan jees, jos haluaa tutkia tarkemmin.

Oma lajituntemus kasvaa huimaa vauhtia, kun valitsee metsästä jonkun hauskannäköisen sienen, tai sienen, jota kasvaa hyvin runsaasti alueella, istuu mättäälle ja rupeaa tunnistamaan kohta kohdalta haistellen ja joissain tapauksissa maistellen (Maistamisen jälkeen sylkekää makunäyte pois. Myrkyllistä sientä tai sientä, jota et tunne ei saa joutua ruoansulatukseen muruakaan. Muutenkin käyttäkää harkintaanne maistamisessa. Käyttäkää maistamista mieluummin turvalliseksi tietämienne sienien havainnointiin)

Muutamia hyviä vinkkejä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota aloittaessa sienentunnistusta:
• Yleisulkonäkö /-olemus
• Väri
• Haju / tuoksu
• Mitä lakin alta löytyy? Heltat, pillit vai orat?
• Minkä väriset yllämainitut ovat? Kuinka harvat / tiheät ne ovat? Minkä kokoiset ne ovat? Miten ne kiinnittyvät jalkaan vai kiinnittäytyvätkö edes?
• Erittyykö sienestä maitiaisnestettä
• Millainen lakki sienellä on, entä jalka?
• Onko sienen pinnassa, lakissa, jalassa tai lakin alla jotain peitteistä, kuviointia, nukkaa, muuta?

Pian kun onnistuu itselleen määrittämään selkeästi lajin kerrallaan, niin huomaa metsässä törmäävänsä niihin samoihin vesseleihin yhä useammin ja useammin. Oppii myös aika nopeasti arvuuttelemaan maaston perusteella, että mitä kyseiseltä alueelta saattaisi löytyä.


Kangaslimaseitikki on nimensä mukaisesti hyvin niljakkaan limainen. Miksi tämä sieni kiinnosti niin valtavasti oli sen kauniin violetit pitkät jalat. Muutenkin seitikkeihin perehtyminen tunnistusmielessä (ei kylläkään ruokailumielessä omalla kohdallani...) on ollut syksyn 2017 teemana niiden runsaslukuisuuden vuoksi, ja koska niitä on kyllä kaikenlaisia ja kaikennäköisiä olemassa. Mielenkiintoinen porukka. Yleisin seitikki, jonka tunnistan on "joku seitikki".


Aika perus, mutta ei ole ollut täysin itsestäänselvä aina. Kangastatti on mennyt usein omassa päässä sekaisin voitatin kanssa, ja sienirisottoihmisenä tällä nyt ei sinänsä ole ollut merkitystä, sillä molemmat passaa käyttötarkoitukseen. Vastuullisuuden nimissä on hyvä tietää tarkalleen, että minkä lajin itiöemä sinne valkoviiniin laitetaan tekeytymään riisien kanssa, että siinä mielessä oikein kiva olla satavarma asiastaan.


Tämä oli hauska. Olkaa rohkeita ja valitkaa joku omituisen mitätön, sattumanvarainen pikkusieni tunnistettavaksi. Saattaa aiheuttaa vähän aikaa päänvaivaa, mutta tunnistamisen riemu on sitäkin suurempi. Varsinkin, kun sienillä tuntuu olevan muutenkin mitä omituisempia nimiä. Vai kuka olisi ihan ensinäkemältä tunnistanut kantonapanahikkaaksi?



Punikkitatit ovat melko helppo tunnistaa juurikin nukkaisesta jalastaan ja viiltäessä tummenevasta mallostaan. Nämä tatit vaativat läpikypsennyksen, ettei tule puruja masuun. (15-20 min, eli passaa justiinsa risottoihin, piirakoihin, pastakastikkeisiin yms, jossa hämmennellään pidemmän aikaa) Omasta mielestä on parasta risottotattia; jotkut ei digastele siitä, että muuttuu paistaessa niin kovin mustaksi, mutta omasta mielestä se tuo kaunista kontrastia annokseen.
Tärkeimmät vinkit punikkitatin lajista tulee siitä, että minkä puun juurisienenä kyseinen veikkonen kasvaa muiden tuntomerkkien (lakin väri, nukkatupsujen väri, jalan väri) lisäksi.


Varsinainen kaunotar, jonka tunnistanee jokainen sieniä ihaillut sienestäjä jonninlaiseksi vinokkaaksi. Lähemmässä tarkastelussa sienen pinta, ja ennen kaikkea jalka ovat pehmoisen samettisen nukan peitossa. Mikäpä muukaan voisi olla tämän hienon eliön nimi, kuin Samettijalka.


Varoitus! Sieniretkellä saattaa bongata myös muita mielenkiintoisia eliöitä, kuten tämän kännykkakamerasta erittäin kiinnostuneen oloisen rohkean veikon, elikäs vaskitsan.

Hauskaa Fungausta vaan kaikille!

Ei liene tarpeetonta korostaa sitä seikkaa, että kun olet metsässä harhailemassa ja etsimässä niin sieniä kuin marjojakin, niin eksymisen riski on aina olemassa. Hätäkeskuslaitos on julkaissut hienon applikaation kännykkään ladattavaksi, jolla tarvittaessa apua pyydettäessä (oli hätä sitten muljahtanut koipi, eksyminen tai muu erikoistilanne tai vaikka kärmeksen purema). Jutun juju on siinä, että tällä applikaatiolla apua pyydettäessä saat toimitettua mahdollisimman tarkat sijaintitiedot pelastushenkilökunnalle. Lue lisää tästä: 112-mobiilisovellus

Sienikirjan ja -veitsen kanssa reppuun on syytä pakata myös kompassi ja kartta tai miksei tietenkin myös gps-laite. Huomioliivi ja valaisin kantsuu olla mukana jos syksyn pimeys yllättää siententutkijan.

Lajit‪»Vaellus‪»Puukot ja veitset‪»Veitset‪»

Sieniveitset

Lajit‪»Muut lajit‪»

Sienestys

Lajit‪»Ulkoilu‪»Elektroniikka‪»GPS-laitteet‪»

Retkeily GPS:t

Lajit‪»Ulkoilu‪»Vaatteet‪»Liivit‪»

Huomioliivit

Lajit‪»Ulkoilu‪»

Valaisimet (Otsalamput, taskulamput, lyhdyt...)

Sinua saattaa kiinnostaa myös