Niitä nousee kuin sieniä sateella
Kesä 2017 on ollut viileä ja verrattain kuiva, joka on tuolla mehtässä näkynyt surumielisenä maisemana sienimielisen silmissä. Tässä kun on seurannut keskustelua ja asiantuntijoiden juttuja (Iltalehden artikkeli, joka ottaa kantaa sato- ja sienikauteen), on tullut selväksi että tänä vuonna kaikki kasvava nousee hippasen myöhässä, toisaalta taas kausi jatkuu pidempään - luonnollisesti.
Männä viikkoina olen käpsinyt metsässä, ja ainoa saalis on ehkä yksittäinen tai kaksittainen kuivunut kantsu, haperot, jos niitä on ylipäätään näkynyt, ovat päätyneet etanan evääksi, kai nyt kun ei ole muutakaan.
Viime viikolla tuli toivottuja sateita ja ne jatkuivat viikonloppuna kuurottaisina, ja voi pojat, mikä yllätys lähimetsässä olikaan noussut ihan muutamassa päivässä: lautottain tuota metsän kultaa, elikäs keltavahveroita a.k.a. kanttarelleja.
Ei ne toki vielä mitään suuren suuria olleet, mutta neljä litraa terhakasta ja tuoretta vahveroa pelasti kyllä myöhäiskesän sienennälän. Tästä sopii elätellä toiveita, että kausi jatkuu menestyksekkäänä, ja että pääsee poimimaan rouskuja suolaan säilöttäväksi joulupöytään ja jospa elokuun edetessä tattirisoton tärkeintä raaka-ainetta pääsisi keräilemään.
Sienestys on ihan uskomattoman koukuttavaa ja hauskaa puuhaa. Vähän niinkuin aarteenetsintää.
Muista varmimstua aina siitä, että tunnistat mitä poimit - ja ennen kaikkea tiedät, mitä laitat safkaasi.
Sitäpaitsi: kun olet metsässä harhailemassa ja etsimässä niin sieniä kuin marjojakin, niin eksymisen riski on aina olemassa. Hätäkeskuslaitos on julkaissut hienon applikaation kännykkään ladattavaksi, jolla tarvittaessa apua pyydettäessä (oli hätä sitten muljahtanut koipi, eksyminen tai muu erikoistilanne tai vaikka kärmeksen purema). Jutun juju on siinä, että tällä applikaatiolla apua pyydettäessä saat toimitettua mahdollisimman tarkat sijaintitiedot pelastushenkilökunnalle.
Lue lisää tästä: 112-mobiilisovellus
Siksi kolmannekseen, aina kannattaa mukana olla huomioliivi ja valaisin. Miksei tietenkin myös gps-laite!
Kesä 2017 on ollut viileä ja verrattain kuiva, joka on tuolla mehtässä näkynyt surumielisenä maisemana sienimielisen silmissä. Tässä kun on seurannut keskustelua ja asiantuntijoiden juttuja (Iltalehden artikkeli, joka ottaa kantaa sato- ja sienikauteen), on tullut selväksi että tänä vuonna kaikki kasvava nousee hippasen myöhässä, toisaalta taas kausi jatkuu pidempään - luonnollisesti.
Männä viikkoina olen käpsinyt metsässä, ja ainoa saalis on ehkä yksittäinen tai kaksittainen kuivunut kantsu, haperot, jos niitä on ylipäätään näkynyt, ovat päätyneet etanan evääksi, kai nyt kun ei ole muutakaan.
Viime viikolla tuli toivottuja sateita ja ne jatkuivat viikonloppuna kuurottaisina, ja voi pojat, mikä yllätys lähimetsässä olikaan noussut ihan muutamassa päivässä: lautottain tuota metsän kultaa, elikäs keltavahveroita a.k.a. kanttarelleja.
Ei ne toki vielä mitään suuren suuria olleet, mutta neljä litraa terhakasta ja tuoretta vahveroa pelasti kyllä myöhäiskesän sienennälän. Tästä sopii elätellä toiveita, että kausi jatkuu menestyksekkäänä, ja että pääsee poimimaan rouskuja suolaan säilöttäväksi joulupöytään ja jospa elokuun edetessä tattirisoton tärkeintä raaka-ainetta pääsisi keräilemään.
Sienestys on ihan uskomattoman koukuttavaa ja hauskaa puuhaa. Vähän niinkuin aarteenetsintää.
Muista varmimstua aina siitä, että tunnistat mitä poimit - ja ennen kaikkea tiedät, mitä laitat safkaasi.
Sitäpaitsi: kun olet metsässä harhailemassa ja etsimässä niin sieniä kuin marjojakin, niin eksymisen riski on aina olemassa. Hätäkeskuslaitos on julkaissut hienon applikaation kännykkään ladattavaksi, jolla tarvittaessa apua pyydettäessä (oli hätä sitten muljahtanut koipi, eksyminen tai muu erikoistilanne tai vaikka kärmeksen purema). Jutun juju on siinä, että tällä applikaatiolla apua pyydettäessä saat toimitettua mahdollisimman tarkat sijaintitiedot pelastushenkilökunnalle.
Lue lisää tästä: 112-mobiilisovellus
Siksi kolmannekseen, aina kannattaa mukana olla huomioliivi ja valaisin. Miksei tietenkin myös gps-laite!
